Mitäs tänne liian useasti kirjoittamaan 😉
Olen huomannut, että elämä on kovin hektistä ja suurimmaksi osaksi sellaista kuvien kautta pätemistä instassa tai muilla alustoilla. Josko alkaisin tänä vuonna kirjoittamaan omaksi ilokseni (ja kenties teidänkin) kuulumisiani tänne päiväkirjan tavoin, kuten jo blogin nimikin antaa ymmärtää.
Kalenterin sivut pursuaa tekemistä ja muistamista. Asunto on täysin kaaoksessa sanotaan nyt remontin vuoksi...vaan kyllä se muutenkin on kaaoksessa. Pohdin mitä voisi antaa eteenpäin tai laittaa kirppikselle tai jopa heittää roskiin. Roskiin heittäminen tuntuu pahalta. Ajatukset ovat kaukana tulevassa, vaikka on paljon muutakin ennen ravisuttavaa askelta muuttaa vieraalle paikkakunnalle ja löytää uusi työ. Tässä on tulossa synttäribileitä ja mahdollisia valokuvaus-sessioita ja paljon muuta pikku kivaa. Nyt en taida uutta palapeliä aloittaa, kun vasta äskettäin sain tuon delfiini-palapelin valmiiksi. Keittiön pöytä on nyt täynnä tilaamiani kissanruokia ja mausteita ja onhan tuossa muutamat askartelutkin kesken 😃
Toisinaan pohdin, miksi haalin tavaraa tai aloitan projekteja, joita en saa välttämättä valmiiksi. Onkohan se joku lapsuudessa opittu juttu, ettei mitään saa heittää pois ns "pula-ajan ajattelua"? Keskeneräiseksi jääviä juttuja kuten askartelut voivat toki kertoa nykykielellä jostakin keskittymisongelmasta. Toisaalta, kun keskityn johonkin, menee siihen sitten kaikki aika.
