Okei, joku saattaa sanoa "ajattele positiivisesti" joo... ajattele positiivisesti ja ota Olvi...mmmrrrr
Joo kello on yli keskiyön ja tekis mieli ottaa useampikin Olvi (tämä ei ole mainos). Viime joulukuussa epäilivät mulla selkärankareumaa, kunnes toinen lääkäri sanos, ettei ole vaan on fibromyalgiaa ja kolmas lääkäri sanos, että on selkärankareumaa ihan selvästi ja neljäs lääkäri naureskellen sanos ettei ole....jos ei ole, niin ainakin tässä tulee kohta hulluksi. Kivut on aikamoiset, ja kuinkas ollakaan reumalääke ja varsinkin kortisoni niihin auttaa. Toki mainitsin aikoinani jollekin lääkärille että jägermaister auttaa (tämäkään ei ole mainos) niin kehtas tuo lääkäri heittää siihen "kuulostaa henkiseltä". Muitakin kuolemattomia lauseita on kuulunut, joista päällimäisenä mielessä "elämä on kipua" ...joo eivät oon turhaan lukeneet.
Eipä riitä että tuolla saralla on asiat hakusessa...myös työ muuttuu pienellä varotusajalla...noh en sentään potkuja saanut.... tähän kaikkeen epävarmuuteen ja muutokseen sattaisi joku saada kotioloista tukea....joo arvaa. Valitan liikaa, fuck you...
Joskus toivoisi, että voisi siirtää ei pelkästään omat kivut ja kolotukset, mutta myös omassa päässään liikkuvat tuhannet ajatukset ja vaihtoehdot toiselle ihmiselle.
Päällimmäisenä oli ajatus erosta --> ehkä jos olen niin kamala valittaja, niin minun seurassa ei kannata olla. Toinen vaihtoehto oli myös päättää päivänsä -->jos sen sanoisin ääneen, joutuisin varmaan suljetulle osastolle....ehkä surullisen kuuluisaan G1-osastolle . Toki voisin myös vetää pään täyteen....
Mutta valitsin kuitenkin neljännen vaihtoehdot: turvautua uusiin ja vanhoihin ystäviin. Noh turhat frendit on jo pois jäännykin ja muutama pitäisi vielä kelkasta pudottaa. Toisaalta saan päiväni valoisammaksi ystävistä, ajatukset muualle..... mutta sepäs ei olekaan hyvä. Palautetta tulee "paremmalta puoliskolta" ...lie mustasukkainen. Jos hymyillen ja puhun jostakin muusta kuin kivuista, saattaa mulla olla toinen ...hui..noh näillä kivuilla seksikin on kuin tylsällä puukolla yrittäis ranteitaan aukaista. Mutta miksi en kestäisi "hiukan" kipua jos tunnen itseni sen jälkee edes puoli minuutti kauniiksi, halutuksi....normaaliksi.
Ei vittu pakko tässä kait on mennä taas ja ottaa jotain mikä saa tajun kankaalle --> jaksan sitten huomenna hymyillä ja esittää onnelista, normaalia.
