Munaton, maidoton, mutta ei mauton

 Aattelin tehdä mokkapaloja pitkästä aikaan. Yleensä teen ns normi ohjeella, jossa käytetään munaa ja maitoa, mutta silmiini osui resepti, jossa niitä ei tarvittu. Nykyään moni on ruokavalioltaan vegaani (itse en ole), joten aattelin testata tätä ohjetta, jonka löysin Ilta-Sanomien sivuilta (ohje Taru Vihavaisen käsialaa);

Vegaaniset mokkapalat (maidoton ja munaton)

Pohja:

2 1/2 dl vehnäjauhoja

2 1/2 dl sokeria

1/2 dl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

50 g maidotonta margariinia

1 1/2 dl keitettyä kahvia

Kuorrute:

1/2 dl keitettyä kahvia

50 g maidotonta margariinia

2 tl vaniljasokeria

1 rkl kaakaojauhetta

noin 4 dl tomusokeria

vegaaneja strösseleitä tai kookoshiutaleita

Valmistusohje;

1. Mittaa pohjan kuivat aineet kulhoon ja sekoita ne keskenään.

2. Sulata rasva ja sekoita se yhdessä lämpimän kahvin kanssa. Lisää nesteet kuivien aineiden joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi.

3. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun (noin 20 cm x 25 cm) vuokaan ja paista 175 asteessa noin 15–20 minuutin ajan.

4. Valmista paiston loppuvaiheessa kuorrute lämmittämällä rasva ja keitetty kahvi keskenään kattilassa niin, että rasva sulaa. Lisää seoksen joukkoon vaniljasokeri ja kaakaojauhe.

5. Sekoita ja lisää tomusokeria vähitellen, koko ajan sekoittaen.

6. Kun seos on jämäkkää, mutta kuitenkin helposti levittyvää, levitä kuorrute lämpimän pohjan päälle.

7. Ripottele lopuksi strösselit tai kookoshiutaleet mokkapalojen päälle. Koristeiden ripotteleminen kannattaa tehdä ripeästi, koska kuorrutteen pinta jähmettyy nopeasti.

Itse tein ohjeen kaksinkertaisena, jotta saan koko pellillisen. Taikina oli helpompi tehdä näin ilman munaa. 

Uunissa oli noin 17min, pohja olisi saanut olla paksumpi. Aina noissa ohjeissa ne on huippu upean näköisiä. Nooh, maku ratkaisee 😋

Kuorrute

Hiukan nonparellit uppos kuorrutteeseen😬

mm tätä tarjoillaan huomenna töissä aamupalalla. Eiköhän tuosta saa hyvän mielen ja kunnolla virtaa tai ainakin kunnon sokerihumalat!

Elämän palapeliä

Mitäs tänne liian useasti kirjoittamaan 😉 

Olen huomannut, että elämä on kovin hektistä ja suurimmaksi osaksi sellaista kuvien kautta pätemistä instassa tai muilla alustoilla. Josko alkaisin tänä vuonna kirjoittamaan omaksi ilokseni (ja kenties teidänkin) kuulumisiani tänne päiväkirjan tavoin, kuten jo blogin nimikin antaa ymmärtää. 

Kalenterin sivut pursuaa tekemistä ja muistamista. Asunto on täysin kaaoksessa sanotaan nyt remontin vuoksi...vaan kyllä se muutenkin on kaaoksessa. Pohdin mitä voisi antaa eteenpäin tai laittaa kirppikselle tai jopa heittää roskiin. Roskiin heittäminen tuntuu pahalta. Ajatukset ovat kaukana tulevassa, vaikka on paljon muutakin ennen ravisuttavaa askelta muuttaa vieraalle paikkakunnalle ja löytää uusi työ. Tässä on tulossa synttäribileitä ja mahdollisia valokuvaus-sessioita ja paljon muuta pikku kivaa. Nyt en taida uutta palapeliä aloittaa, kun vasta äskettäin sain tuon delfiini-palapelin valmiiksi. Keittiön pöytä on nyt täynnä tilaamiani kissanruokia ja mausteita ja onhan tuossa muutamat askartelutkin kesken 😃

Toisinaan pohdin, miksi haalin tavaraa tai aloitan projekteja, joita en saa välttämättä valmiiksi. Onkohan se joku lapsuudessa opittu juttu, ettei mitään saa heittää pois ns "pula-ajan ajattelua"? Keskeneräiseksi jääviä juttuja kuten askartelut voivat toki kertoa nykykielellä jostakin keskittymisongelmasta. Toisaalta, kun keskityn johonkin, menee siihen sitten kaikki aika.

 

Vuodet vierii...

Paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen kun viimeksi olen kirjoittanut tänne. 

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään.

Viime kerrasta on mies vaihtunut... pariin otteeseen. Elämä on koetellut monella tavalla, mm terveys (tai sen puuttuminen) on ollut "tapetilla" jatkuvasti. Siitä lisää myöhemmin....mutta nyt nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä uusia haasteita.

Tuo ensimmäinen kuva kuvaa henkisyyttä ja sitä kuinka elämästäni lopullisesti poistuneet tärkeät ihmiset ovat enkeleinä suojelemassa ja ohjaamassa minua.

Tämä kuva kertoo elämäni olevan nyt seesteinen, edes hetken, edes jollakin tasolla.

Neliapilat tuovat onnea

Ties kuinka mones neliapila tuo oli, kun löysin viime elokuussa. Siitä asti onkin mennyt elämä mihin milloinkin suuntaan...alas vasemmalle ja alas oikealle....alas....
Okei, joku saattaa sanoa "ajattele positiivisesti" joo... ajattele positiivisesti ja ota Olvi...mmmrrrr
Joo kello on yli keskiyön ja tekis mieli ottaa useampikin Olvi (tämä ei ole mainos). Viime joulukuussa epäilivät mulla selkärankareumaa, kunnes toinen lääkäri sanos, ettei ole vaan on fibromyalgiaa ja kolmas lääkäri sanos, että on selkärankareumaa ihan selvästi ja neljäs lääkäri naureskellen sanos ettei ole....jos ei ole, niin ainakin tässä tulee kohta hulluksi. Kivut on aikamoiset, ja kuinkas ollakaan reumalääke ja varsinkin kortisoni niihin auttaa. Toki mainitsin aikoinani jollekin lääkärille että jägermaister auttaa (tämäkään ei ole mainos) niin kehtas tuo lääkäri heittää siihen "kuulostaa henkiseltä". Muitakin kuolemattomia lauseita on kuulunut, joista päällimäisenä mielessä "elämä on kipua" ...joo eivät oon turhaan lukeneet.
Eipä riitä että tuolla saralla on asiat hakusessa...myös työ muuttuu pienellä varotusajalla...noh en sentään potkuja saanut.... tähän kaikkeen epävarmuuteen ja muutokseen sattaisi joku saada kotioloista tukea....joo arvaa. Valitan liikaa, fuck you...
Joskus toivoisi, että voisi siirtää ei pelkästään omat kivut ja kolotukset, mutta myös omassa päässään liikkuvat tuhannet ajatukset ja vaihtoehdot toiselle ihmiselle.
Päällimmäisenä oli ajatus erosta --> ehkä jos olen niin kamala valittaja, niin minun seurassa ei kannata olla. Toinen vaihtoehto oli myös päättää päivänsä -->jos sen sanoisin ääneen, joutuisin varmaan suljetulle osastolle....ehkä surullisen kuuluisaan G1-osastolle . Toki voisin myös vetää pään täyteen....
Mutta valitsin kuitenkin neljännen vaihtoehdot: turvautua uusiin ja vanhoihin ystäviin. Noh turhat frendit on jo pois jäännykin ja muutama pitäisi vielä kelkasta pudottaa. Toisaalta saan päiväni valoisammaksi ystävistä, ajatukset muualle..... mutta sepäs ei olekaan hyvä. Palautetta tulee "paremmalta puoliskolta" ...lie mustasukkainen. Jos hymyillen ja puhun jostakin muusta kuin kivuista, saattaa mulla olla toinen ...hui..noh näillä kivuilla seksikin on kuin tylsällä puukolla yrittäis ranteitaan aukaista. Mutta miksi en kestäisi "hiukan" kipua jos tunnen itseni sen jälkee edes puoli minuutti kauniiksi, halutuksi....normaaliksi.
Ei vittu pakko tässä kait on mennä taas ja ottaa jotain mikä saa tajun kankaalle --> jaksan sitten huomenna hymyillä ja esittää onnelista, normaalia.

Kun lähden kävelylle tai oikeastaan ihan mihin vaan, on mulla kamera mukana tai ainakin kännykkäkamera. Koskaan ei voi tietää koska tulis se upea kuva! Tässä muutamia kuvia --> laitahan kommenttia/mielipiteitä

 

Olen jo pitkään tahtonut sudenkorennosta kuvaa, ja niin se vaan laskeutui  kuvattavaksi.

 

Love is in the air

 

Sinitiainen

 

Pitkästä pitkästä aikaa pyöränkyydissä

Auts mun pylly...
Pitäisköhän seuraavaksi laittaa tyyny pyllyn ja satulan väliin?! Tuli poljettua ihan sillai rauhallista vauhtia yhteensä 22km. Taukoja tuli välissä, kun kävin syömässä, juomassa ja valokuvailemassa matkan varrella.

Suomen Joutsen

Ihanaa, kun aurinko paistaa! Kyllä kelpaa olla lomalla. 

Aloittelen uutta blogia

Tämä on ihan testi-teksti vaan, tähän uuteen blogiin.
...näen itseni tuossa puussa